Kommentti Sara Kovamäen kirjoitukseen Liitos-lehdessä 26.11.2018

Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijoiden Liitos-lehdessä julkaistiin 26.11.2018 kirjoitus, jossa Sara Kovamäki esitti esimerkinomaisesti kokemuksia nimeltä mainitsemattomasta koreografista. Vaikka nimeä ei mainittu, on Susanna Leinonen Companyn syytä pohtia suhdettaan Kovamäen kirjoitukseen. Onhan Kovamäki työskennellyt ryhmässä 2001-2017 ja onhan Susanna Leinonen Company yksi niistä harvoista ryhmistä, jotka voivat täysipäiväisiä työsopimuksia tanssijoille tarjota. Myös esimerkeissä käsitellyt kysymykset ovat sellaisia, jotka voimme tunnistaa. Liitos-lehden päätoimittaja Ismo-Pekka Heikinheimo kirjoitti 27.11.2018 Kovamäen kirjoituksen olleen STST:n tilaama. Liitos-lehti tai STST eivät ole pyytäneet SLC:a kommentoimaan kirjoitusta tai keskustelemaan sen sisällöistä.

Olemme pahoillamme niistä kokemuksista ja käsityksistä, joita Kovamäelle on muodostunut.

Kovamäen keskustelunavaus on hyvä ja paikallaan, mutta vasta avaus laajempaan aiheeseen. Kovamäki tuntuu puhuvan kaikesta vallankäytöstä haitallisina hierarkkisina rakenteina, mutta työnantajan rooliin kuuluu määritelmällisesti jonkinlainen vallankäyttö – ja sen mukanaan tuomat vastuut ja velvollisuudet. On syytä erottaa toisistaan työnantajan ja työntekijän velvollisuudet ja roolit sekä vallan väärinkäyttö.

Mikäli Kovamäen esittämät asiat koskevat SLC:a, olisi Kovamäellä ollut mahdollisuus antaa epäkohdista palautetta – palautetta pyydettiin erikseen ja kaikki muut tilaisuuden hyödynsivätkin. SLC:n, kuten kaikkien työnantajien, on syytä tarkkailla omaa toimintaansa kriittisesti ja ottaa palaute vastaan – näin olemme myös toimineet.

Koska Kovamäki tuo esille tarkkoja esimerkkejä työn tekemisestä, on niitä syytä tarkastella samalla tarkkuudella. Kovamäen kertomissa esimerkeissä on oikaistu monilta osin. Kovamäki kertoo 7,5-tuntisista työpäivistä ja koreografin poissaoloista työpäivän päättyessä. SLC:lla on ollut vuosina 2017 ja 2018 mahdollisuus tarjota työntekijöilleen täysipäiväiset työsopimukset hankerahoituksen turvin. SLC:lle tämä on ollut tärkeä asia. Tanssijoille on voitu tarjota vakaampaa toimeentuloa, sirpalemaisen tulonmuodostuksen sijaan ja juuri tämä on ollut myös hankkeen ydinidea.

Työpäivän pituus on kirjattu sopimuksessa 7,5-tuntiseksi, työvelvoite on ollut pääsääntöisesti päivittäin 6,5 tuntia. Poikkeustapauksissa on tehty työehtosopimuksen mukaista täyttä työpäivää, esimerkiksi ensi-iltaviikolla. Uudessa tilanteessa osa tanssijoista olisi halunnut jatkaa osa-aikaisella sopimuksella, kun taas osa halusi täysipäiväisen sopimuksen. Työnantajana SLC koki, että yhdenmukaiset sopimukset ovat reilumpi ratkaisu, kuin jokaiselle työntekijälle omien toiveiden mukaan räätälöidyt sopimukset. Yhden tai muutaman tanssijan osa-aikaisuus olisi asettanut tanssijat keskenään epätasa-arvoiseen asemaan, ratkaisu olisi vaikuttanut myös sisältöihin ja aiheuttanut haasteita tuotannollisesta näkökulmasta. Tässä tilanteessa yksi tanssijoista koki, että täysipäiväinen työ ei sovi hänelle. Tämä on luonnollisesti täysin hyväksyttävä asia.

Toisessa esimerkissään Kovamäki kertoo tanssijasta, jolla oli vaikeuksia yhdistää työ- ja perhe-elämä. Susanna Leinonen Companyn tietoihin ei ole tullut, että yksikään tanssija olisi kieltäytynyt täysipäiväisestä sopimuksesta lastenhoidollisista syistä. SLC:ssa on täysin selvää, että niin taiteellinen kuin tuotannollinenkin henkilökunta voi jäädä hoitamaan sairasta lasta kotiin, vasu-keskustelua tai vanhempainiltaa varten tehdään omat järjestelynsä ja niin edelleen. Lapsia on välillä ollut mukana myös töissä ja erilaisiin tilanteisiin on aina löydetty ratkaisu. SLC ei voi kuitenkaan rakentaa täysin erillisiä harjoitusaikatauluja lapsettomille ja lapsellisille. Kysymys ei myöskään ole siitä, etteikö SLC:n harjoitusaikatauluilla pystyisi noutamaan lapsiaan normaalien päiväkotien aukioloaikojen puitteissa.

Koreografi Susanna Leinonen toimii paitsi ryhmän koreografina, myös taiteellisena johtajana. Kuten monen muun vapaalla kentällä toimivan koreografin kohdalla, myös hänen panostaan tarvitaan muuallakin kuin tanssisalissa. Hänen täytyy tavata tuotantotiimiä, olla mukana ratkomassa akuutteja kysymyksiä, tavata yhteistyökumppaneita, muita suunnittelijoita ja niin edelleen. Siinä missä tanssijoiden työpäivä päättyy klo 16:30, taiteellisen johtajan ja toiminnanjohtajan työpäivät ovat usein vasta puolivälissä. Ryhmällä ei ole toistaiseksi ollut mahdollisuutta palkata harjoittajaa tai assistenttia, joka ohjaisi harjoituksia silloin, kun koreografi ei ole paikalla. Tämä on haaste, joka on tiedostettu ja josta myös on avoimesti käyty keskustelua.

On totta, että SLC:ssa on ollut ongelmia työilmapiirissä. Tämä on tunnistettu ja siihen on reagoitu. Mitään yksittäistä epäkohtaa tai syytä tyytymättömyydelle ei ole pystytty nimeämään. Vuoden sisällä ongelmia on pyritty ratkaisemaan useilla yhteisillä keskusteluilla, joissa on ollut mukana ulkopuolinen fasilitaattori ja työyhteisöasiantuntija. Keskusteluapua on tarjottu pienryhmissä ja työterveyden kautta. Toimenpiteitä ja ratkaisuja on tehty työterveyden konsultoinnin jälkeen ja sen tukemana. Ryhmän johtoa on koulutettu siten, että johtaminen paranisi ja kehittyisi.  Ryhmä on myös tarjonnut tanssijoille äänenkäytön valmennuksen, hierontaa, ammatillista osaamista kehittäviä workshopeja ja niin edelleen. Myös tuotannollisella henkilökunnalla on ollut mahdollisuus kohentaa omaa osaamistaan. Keväällä 2018 SLC teetti tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskyselyn, minkä pohjalta laadittiin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Havaittuihin ongelmakohtiin reagoitiin muuttamalla käytäntöjä ja lisäkoulutuksella. Työ puuttumiskäytänteiden ja toimintaohjeiden kanssa jatkuu. Yhä edelleen työn kuormittavuutta niin fyysisestä kuin psyykkisestäkin näkökulmasta on tarkkailtu jatkuvasti ja järjestelty työ siten, että kaikki tekijät voidaan huomioida.

Susanna Leinonen Company on tehnyt poikkeuksellisen paljon töitä kuluneen vuoden aikana tilanteen parantamisen eteen ja tarttunut epäkohtiin. Käsittelemme myös Kovamäen kirjoitusta ja jatkamme yhteistyötä työterveyden kanssa – jatkotoimenpiteistä on sovittu. SLC:lla on vilpitön halu olla entistäkin parempi työyhteisö, jossa sen kaikki jäsenet ovat tyytyväisiä. Teemme tiiviisti töitä asian eteen, mutta emme voi ratkaista ongelmaa yksin ja yksipuolisesti. Tarvitaan oman toiminnan uudelleentarkastelua ja motivaatiota tilanteen parantamiseen koko työyhteisöltä. Haluamme jatkaa myös tästä eteenpäin avointa ja kehittävää keskustelua, mutta samalla toivomme, että osapuolet ymmärtävät myös sen, että ongelmien ratkaisu vaatii aikaa.

SLC on toiminut vuodesta 2001 alkaen. Mikäli menneessä tai nykyisessä toiminnassamme on käsittelemättömiä asioita, käymme mielellämme asiasta keskustelua ja ryhdymme tarvittaviin toimenpiteisiin.

 

Susanna Leinonen
koreografi, taiteellinen johtaja

Salla Mistola
toiminnanjohtaja

 

Edit. 5.12.2018 klo 18 korvattu TEME STST:lla.

← Takaisin