← Takaisin

Täydenkuun Tanssit kertoi torstaina ystävyyssuhteista ja rakkaudesta

Täydenkuun Tanssien torstain annin aloittanut, ystävyyden syvintä olemusta pohdiskellut Susanna Leinosen koreografia Ei kukaan, vain ystäväsi oli liikekieleltään tähän saakka nähdyistä esityksistä koristeellisin ja ”naisellisin”. Yhä rajumpaan ja hypnoottisempaan suuntaan edennyt tanssi kutkutti katsojan mieltä monella tavalla.

Kolme naista (Kaisu Hölttä, Virpi Juntti ja Susanna Leinonen) kertoivat kaiken dekoratiivisuuden keskellä varsin rajun ja raastavan tarinan naisten ystävyydestä. Ensin oli kaksi ystävätärtä, joista toinen oli johtaja ja toinen peesailija. Kuvion rikkoi kolmas nainen, joka ei suostunutkaan johdateltavaksi.

Ystävysten suhteet olivat välillä läheisiä ja toinen toistaan tukevia, välillä kolmikko yltyi puukottamaan toisiaan selkään. Lopussa naisten keskushahmo nauroi maanisesti. Tai katsoja ei voinut olla aivan varma, onko kyseessä nauru vai sittenkin raivokas itku.

Leinosen koreografiasta tulivat mieleen Kaisa Rastimon elokuvat ja toisaalta 1980-luvun tv-sarjat ja sen ajan kaupunkilaiselämää kuvaavat elokuvat. Kaunis ulkokuori yhdistyi hyytävään julmuuteen.

Tapani Rinne on eittämättä Suomen kiinnostavimpia säveltäjiä. Hän on räätälöinyt Leinosen koreografiaan todella hyvän musiikin. Jatsahtava ambient kiihtyi koko ajan vimmaisemmaksi ja hypnoottisemmaksi lopun räjähdykseen saakka.

Annette Tuomisen puvustus oli ihastuttava. Se tuki Leinosen liikekieltä ja tarinan ideaa ja toi samalla esille kauniisti tanssijoiden vartalot.
[…]

Pirjo Nenola
Iisalmen Sanomat 29.7.2000