← Takaisin

Susanna Leinonen kypsynyt huipputekijäksi

Suomalaisen nykytanssin uusi tähti on koreografi Susanna Leinonen. Viime vuonna Leinonen säväytti teoksellaan Suo tihkua vihreä tammi. Tänä vuonna Kuopio tanssii ja soi -festivaalin Tanssiteko-palkinnollakin palkittu Leinonen toi Helsingin Juhlaviikoille uuden, kiinnostavan koreografiansa Häiritty hiljaisuus.

Kuudelle tanssijalle suunniteltu teos on nimensä veroinen tutkien hiljaisuuden särkymistä monin tavoin. Myös valosuunnittelu ja tyhjä tila tanssijoiden yllä muovaavat katsojan elämyksiä.

“Paitani on märkä intensiivisen katsojakokemuksen jälkeen. Teos vaikuttaa suoraan kinesteettiseen aistiin”, kirjoittaa Sara Nyberg arviossaan.

Häiritty hiljaisuus on intensiivinen matka unen ja todellisuuden maailmassa

Koreografi Susanna Leinonen jatkaa nousuaan suomalaisen tanssin tähtitaivaalla. Juuri ensi-iltansa saaneella teoksellaan Häiritty hiljaisuus hän osoittaa kuuluvansa maamme huippukoreografeihin. Kehitys on ollut nopeaa. Leinosen ensimmäinen teos Ei kukaan, vain ystäväsi, valmistui vain neljä vuotta sitten kansainvälisiin koreografiakilpailuihin. Tänä vuonna Leinonen palkittiin Kuopio tanssii ja soi -festivaalin Tanssiteko-palkinnolla. Ensi vuodeksi hän suunnittelee festivaalille tilausteoksen. Leinosen liikekieli on selvästi tunnistettavissa. Tanssi kulkee kulmikkaiden yksityiskohtien siivittämänä. Vaikka teokset ovat nykytanssia, näkyy Leinosen klassisen baletin koulutus aika ajoin baletillisissa ojennuksissa, jalannostoissa ja käsien kaarissa. Kun tiivis ja mukaansatempaava Häiritty hiljaisuus loppuu näyttämön viimeisten valojen käännyttyä pimeyteen, katsomo tuntuu siirtyvän puoli metriä eteenpäin. Huomaan myös itse irrottavani selkäni tuolin selkänojasta. Paitani on märkä intensiivisen katsojakokemuksen jälkeen! Teos vaikuttaa suoraan kinesteettiseen aistiin. Vartaloni nytkähtelee tanssijoiden mukana ja jossain vaiheessa valun penkilläni sivuttain. Kyse ei ole siitä, etteikö näyttämölle näkisi, Itä-Helsingin kulttuurikeskus Stoan nouseva katsomo on tanssille tehty, jokaiselta penkiltä näkee hyvin. Leinosen koreografia ja sen tulkitsevat tanssijat vain yksinkertaisesti pysäyttävät ajan ja vievät mukanaan.

Tanssijoiden tulkinta

Tanssijoista erityisesti Leinosen luottotanssija Heidi Lehtorannan tulkinta osuu kohdalleen. Lehtoranta on selvästi kypsynyt ja kehittynyt tanssijana ja tulkitsijana. Liikkeen fraseerauksella eli rytmityksellä hän osoittaa sisäistäneensä koreografin materiaalin. Kaisu Höltän kanssa Lehtoranta tanssii intensiivisen, naisen maailmaa kuvaavan dueton. Tanssijat ovat jonnekin matkalla, yhdessä, mutta samanaikaisesti he manipuloivat toinen toistaan, kilpailevat, kadehtivat, pyrkivät kumpikin niskan päälle. He ovat marionetteja, mutta pyrkivät roolista eroon katkaisemalla kuvitteellisen, tekemisiä ohjailevan narun päänsä päältä. Neljän naistanssijan menoa siivittää koreografin oma, osin sivustalla, silti pääosassa, tanssiva hahmo. Leinonen on röyhelöihin päättyvässä jakussa ja vyötärölle kerityssä röyhelöhameessa kuin eilispäivän diiva, joka muistelee elämänsä matkaa ylpeänä ja ylväänä. Selkä menee kumaraan, mutta käsien eleet ovat aistillisia ja sääret ovat yhä kuin huippumallilla.

Asut tukevat kokonaisuutta

Erika Turusen asut tukevat koreografian dramatiikkaa. Tyköistuvat jakut, röyhelöillä maustetut hameet ja housut ovat tyylikkäitä ja toimivia. Yksittäisinä ääninä, soittimen vinkaisuna tai häiriöäänenä alkava Kasperi Laineen dramaattinen musiikki tosiaankin häiritsee tanssijoiden hiljaisuutta. Äänimaailma kuitenkin tempaa mukaansa ja muuttuu teoksen kuluessa rytmikkääksi tanssimusiikiksi. Taideteoksen kokoaa yhteen valosuunnittelija Mikki Kuntun tilaa halkovat valkoiset valot. Kuten Kuntun töissä usein, myös nyt näyttämöstä tulee korkea kuutio. Tila tanssijoiden päiden yläpuolella on yhtä tärkeä kuin lattiapinta. Spotit ovat teräviä, mustaa ja paljasta näyttämöä tarkasti rajaavia. Tanssijoiden vartaloa ja liikkeitä korostavat sivuvalot dramatisoivat teosta entisestään. Häiritty hiljaisuus on aikamoinen tanssikauden avaus. Jos myös muut koreografimme ovat kypsyneet sateisen kesän kuluessa samalla tavoin, on luvassa oikea tanssin vuosi.

Sara Nyberg
Etelä-Suomen Sanomat 31.8.2004