← Takaisin

Naiskuvia ja raadollista ystävyyttä

[…]
Illan toinen teos on Susanna Leinosen Ei kukaan, vain ystäväsi. Se on saanut ensi-iltansa jo aiemmin keväällä Suomen Bagnolet-katselmuksessa, missä se sai varsin innostuneen vastaanoton. Leinonen onkin yllättäjä Suomen nykytanssin maailmassa.

Teoksen nimi kertoo oikeastaan kaiken. Kolmen naisen triadi levittelee ystävyyssuhteita. Hyvin raadollisestikin. Alun melko kliseinen kohtaus, jossa kaksi naista kulkee pitkin omia valokujiaan muuttuu heti kolmannen tullessa mukaan kuvioihin. Ulkopuolinen yhdistää tehokkaasti. Leinonen tuo mukaan ystävyyden julmimmatkin piirteet juoruilun ja pahansuopuuden. Teos on kilpailua ja odotusta vastavuoroisuuden palkitsevuudesta.

Parasta teoksessa on liike. Ei kukaan, vain ystäväsi on pakattu täyteen sammumatonta, jatkuvaa liike-energiaa. Se pursuaa omaperäistä, ekspressiivistä liikemateriaalia. Tarinan kerrontakin on liikkeessä, joka ei silti ole osoittelevaa. Harvat unisonokohtaukset tuntuvat virvoittavilta keitailta teoksessa, jossa kolme tanssijaa tekee riuhtovaa ja kulmikasta liikettä kukin tahoillaan.

Kaisu Hölttä ja Virpi Juntti ovat sisäistäneet teoksen liikemateriaalin mainiosti. Parasta on kuitenkin Susanna Leinosen oma plastinen ja ilmaisuvoimainen tanssi, joka imaisee intensiivisyydellään mukaansa.

Tapani Rinteen raskas ambient on tehokas tausta teokselle, joskin se on paikoin päällekäyvän ahdistavaa. Se alleviivaa teoksen tummia puolia, jolloin korostuu ajatus hysteerisistä naisista ystävyyden upottavassa hetteikössä. Eikä jakojäännöksiltä voida välttyä.

Jussi Tossavainen
Helsingin Sanomat 23.3.2000