Susanna Leinonen Companyn uusin teos Romeo & Julia Stoassa on monella tapaa mielenkiintoinen. Se on hänen ensimmäinen työnsä, joka on selkeästi juonellinen ja perustuu vielä niinkin puhkitunnettuun tarinaan kuin William Shakespearen näytelmään Romeo ja Julia.

Toisekseen esityksen toteuttajina on kaksi koreografia, Susanna Leinosen rinnalla Jouka Valkama. He eivät kuitenkaan ole tehneet teosta perinteisessä mielessä yhdessä, vaan kumpikin on vastannut kahden eri suvun liikekielestä, Leinonen naisten eli Capuletin suvusta ja Valkama miesten eli Montaguen suvusta. Kun esitys vielä on tiivistetty runsaaseen tuntiin, tuloksena ei voi olla mikään tavallinen Romeo ja Julia –tulkinta.

Eikä niin olekaan. Jo ensimmäisistä näyttämökuvista lähtien on selvää, että nyt kerrotaan äärimmäisen tummasävyistä tarinaa, joka jo alkaessaan on tuhon oma. Kuolema ympäröi kaikkea ensimmäisen videokuvan maskeista lähtien, jotka tuovat mieleen sekä eri fantasia- ja kauhutarinoiden zombiehahmot että meksikolaiset vainajien päivän groteskit naamiot.

Tällaisessa ilmapiirissä en sanoisi Romeon ja Julian rakastuvan toisiinsa, vaan heitä vetää yhteen pakonomainen intohimo, jota ei voi välttää ja joka on pakko viedä loppuun asti. Samaa scifi-uhkaa henkivät myös ErikaTurusen repalepitsiset ja mustanahkaiset asut, jotka vääjäämättä luovat vaikutelman nais- ja miesjengistä ja niiden välisestä sodasta. Tahallinen tai tahaton viittaus myös West Side Stroryyn.

Capuletin linjakkuus, Montaguen terävyys

Leinonen on ollut tunnettu liikelähtöisyydestä sekä omaperäisestä ja teknisesti vaikeasta liikekielestä. Liikekieli ja tanssi ovatkin esityksessä loistavia. Sekä Capuletin naisten pehmeän aggressiivinen linjakkuus että Montaguen miesten kissamainen terävyys ja lennokkuus.

Se mikä jää uupumaan on tunne. Uskon Natasha Lommin Julian ja Jouka Valkaman Romeon liikkeisiin, en tunteeseen. Heidän duettonsa ovat tanssillisesti upeaa katsottavaa, mutta elämää suuremmasta suhteesta siinä ei ole kyse.

Myös Capuletin naisjengi Elina Häyrynen, Aksinja Lommi ja Maija Kiviluoto tekevät hienoa ja täsmällistä työtä, mutta erityisesti nautin Sam Vaherlehdon vaivattoman keveästä ja loppuun asti viimeistellystä tanssista.

Jo parissa aiemmassa Leinosen teoksessa on saatu nauttia Valkaman vaikuttavista taustavideoista. Niin nytkin. Hän todella hallitsee veden, vesipisaroiden ja liikkeen hidastamisen, joiden kautta taustaseinäkkeille syntyy mitä uskomattomimpia näkyjä.

Sokerina pohjalla on Leinosen hovisäveltäjän Kasperi Laineen luoma musiikkimaailma. Hän poimii äärimmäisen taitavasti kohtauksia Sergei Prokofjevin alkuperäisestä balettimusiikista sämpläten niitä ja lisäten niiden uhkaavuutta. Tutut melodiat ja orkestroinnit katkeilevat rahisten, toistuvat ja saavat pohjalleen synkemmän kumun.

Leinonen & Valkaman Romeo & Julia on tummanpuhuva ja abstrakti tulkinta ikiaikaisesta tarinasta. Sen pääosassa on liike, tunteen ja tarinan jäädessä vähemmälle.

 

Annikki Alku, Demokraatti 4.12.2012