← Takaisin

Olemisen puhutteleva paino

Touch of Gravity on koko työryhmän voimannäyttö

Kirkasta ja säröilevää olemista, veden pärskettä ja maan tomua, raskasta ja keveää.

Tällaista vastakohtaisuuksien vuoropuhelua pidetään ilmassa lähes tunnin ajan Susanna Leinosen ja muun työryhmän haikeankauniissa teoksessa Touch of Gravity.

Leinonen loi jo esikoiskoreografiassaan vuonna 2000 persoonallisen käsialan, jossa väkevän liikekielen linjakkuus ja virtuositeetti yhdistyvät surrealistisiin maailmoihin, viimeisteltyyn visuaalisuuteen ja tanssia varten sävellettyyn musiikkiin.

Tuoreessakin teoksessa työryhmäläisten puheenvuorot täydentävät toisiaan. Taitavat tanssijat Sanni Giordani, Tiia Huuskonen, Sara Kovamäki, Aksinja Lommi, Liisa Pietikäinen ja Elisa Tuovila aksentoivat tarkasti konemaisia käsieleitä, venyvät laajakaarisiin taivutuksiin ja heittäytyvät lattian vietäväksi sekä yksin että paikkaansa hakevina ryhmän jäseninä.

Luottosäveltäjä Kasperi Laineen musiikissa on tumma pohjavire, josta erottuu loputon kellon tikitys ja sydämen syke. Erika Turusen pelkistetyissä puvuissa leikitellään mustan ja valkoisen sävykkyydellä. Joonas Tikkasen käsittelyssä mustanpuhuvasta maailmasta paljastuu valoneliöitä, turkoosia valosuihkua ja oivaltamisen kirkkaita hetkiä.

Jouka Valkaman komeat videot etenevät osin samaan tahtiin vimmaisen tanssin kanssa. Paikoin taas tanssijoiden äkilliset pysähdykset siirtävät kerronnan kokonaan videoiden unenomaiseen maailmaan.

Näyttämön yläpuolella riippuvaan neliörakennelmaan heijastuu jättimäisiä kivinaamioita ja niiden kaikkialle lentäviä sirpaleita, hidastettua vesivyöryä ja ilmassa leijuvia hahmoja. Videotekniikan mahdollistama räjähtävä, kehon rajallisuuden ylittävä liike ja kaiken painoton leijuminen toimivat kuin runo, symbolisina ja monitulkintaisina kuvina olemisesta.

Eikä tinkimättömän tyylitellysti rakennettu näyttämömeno pääse liian siloiseksi, kun videot puhuvat omaa kieltään särkymisistä ja tomuun peittymisestä – jos myöskin vesipisaroiden keveydestä ja todellisten kasvojen paljastumisesta.

Täyteläinen visuaalinen kokonaisuus jättää tilaa kunkin omille tulkinnoille. On silti selvää, että kaiken aikaa käynnissä on mittelö niin olemisen painon ja painolastien kuin painovoiman lakien monenlaisilla rajapinnoilla.

 

Hannele Jyrkkä, Helsingin Sanomat 23.8.2016